pysyä avioliitossa riippuukin hänen miehensä tarjoamien resurssien määrästä ja laadusta (Betzig 1989;
Buckle ym. 1996; Campbell 2002). Kattavimmassa useita kulttuureja käsittävässä tutkimuksessa avioeroista
Betzig huomasi, että riittämätön taloudellinen elatus kelpaa avioeron syyksi 21 yhteiskunnassa ja
elatusvelvollisuus kuului kaikissa noissa yhteiskunnissa vain miehelle, paitsi yhdessä määrittelemättömässä
tapauksessa. (Betzig 1989, 664.) Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että naiset eroavat miehistä, jotka eivät
ole kunnianhimoisia ja jotka eivät työskentele säännöllisesti hyvissä työpaikoissa. Monikulttuurinen tutkimus
vahvistaa saman kuvion kaikkialla. Miehistä otetaan ero, jos he eivät kykene tuottamaan naiselle riittäviä
materiaalisia hyötyjä. (Rhoads 2004, 61.) Jalovaara (2003; 2007) tutki väitöskirjassaan taloudellisten
tekijöiden vaikutusta avioeroriskin kannalta Suomessa. Miehen suuret tulot vähensivät avioeroriskiä, mutta
naisen suuren tulot lisäsivät avioeroriskiä, varsinkin jos naisen tulot olivat selvästi miehen tuloja selvästi
korkeammat. Kaikki tutkimukset osoittavat samaan suuntaan: huonosti ansaitsevat miehet eivät täytä
elatusvelvollisuuttaan ja heistä otetaan usein avioero.

(e) Ritarillisen ja herrasmiesmäisen käytöksen odotus. Ritarillisuuden odotusten mukaan miesten on
asetettava naisten tarpeet omien tarpeidensa edelle. Toinen ritarillisuutta täydentävä tekijä on
herrasmiesmäisyys, joka ilmentää modernin ajan ritarillisuutta. Miesten on annettava paikka naisille,
avattava ovi ja uhrattava oma mukavuus naista miellyttääkseen. Ritarillisuuden ja herramiesmäisyyden
odotus asettavat naisten elämän ja tarpeet miehen elämää ja tarpeita tärkeämmiksi. (Malmi 2008, 185–186.)

(f) Feminiinisen käytöksen kielto. Naisilla on mahdollisuus käyttäytyä maskuliinisilla tavoilla, mutta miesten
naismainen käytös ei edelleenkään ole mahdollista. Miesten ei ole sallittua pukeutua naisten vaatteisiin,
mutta naisten on sallittua pukeutua miesten vaatteisiin. Lehtonen (2000) yhdistää naismaisuuden kiellon
heteroseksismiin. Kaikilla heteromiehillä on vaara saada homon leima, jos he käyttäytyvät liian
feminiinisesti. Heteroseksismi estää miehiä osoittamasta tunteitaan toisia miehiä kohtaan. Homofobia estää
miehiä osoittamasta myötätuntoa miesystäville tai jopa pojilleen.

(g) Tunteiden tukahduttaminen. Maskuliiniseen rooliin kuuluu, että mies on riippumaton suorittaja, joka on
aina kontrollissa. Menestys työelämässä riippuukin siitä, kuinka kontrolloitu, laskelmoiva ja itsensä
tukahduttava henkilö kykenee olemaan. Maskuliiniseen rooliin kuuluu myös olla valittamatta fyysisistä
vaivoista. ”Tosimiehet” eivät valita pikku ongelmista fyysisessä terveydessään. Kummallakin tavalla
maskuliininen rooli tuottaa miehelle kustannuksia: joko hän jättää terveydestään huolehtimatta tai jos hän
valittaa pikku vaivoista, hänen maskuliinisuutensa kyseenalaistetaan. Suorittavalle miehelle ei ole
mahdollista elää tunteidensa mukaan, koska tunteet ovat miehille ylellisyyttä. Mies on tulos tunteiden
tukahduttamiseen suuntautuvasta sosiaalistamisesta, kuten asevelvollisuudesta. Miehellä onkin vaara tulla
robotisoiduksi, koska hänet sosiaalistetaan tukahduttamaan laaja osa tunteistaan jo lapsesta lähtien, jotta hän
kykenee tulemaan maskuliiniseksi tulosorientoituneeksi mieheksi. (Goldberg 2000, 45–104.)

(h) Miesten vaikeus puhua miesten ongelmista julkisesti. Miesten tasa-arvoasioiden esille tuominen on
ylipäätään vaikeaa ilman leimautumista sovinistiksi (Sepponen 2007b)7. Lisäksi on havaittavissa yleinen
miehille asetettu ”valittamisen kielto”, joka on yhteydessä maskuliiniseen rooliodotukseen. Miesten on
vaikea tuoda ongelmia ilmi ilman ruikuttajaksi leimautumista. Mies vailla tasa-arvoa kirjaan artikkelin
kirjoittanut Psykiatri Hannu Lauerma (2008) ihmettelee Lääkärilehdessä, miksi todennettujen havaintojen
ääneen sanomista miesten ongelmista pidetään ruikuttamisena:

Pääasiassa naispuolisten lehtiarvostelijoiden, yliopistotutkijoiden ja kolumnistien yhtäpitävän
todistuksen mukaan apinalaumamme on itkenyt ja porannut, ja vieläpä syyttä. – – tuntuu
oudolta yllättäen kuulua kuvitteellisten itku-iikkojen joukkoon, joka perusteitta vaatii
etuisuuksia. Niinkös me tosiaan teimme? – – Yli kolmekymmentä vuotta on hoettu, että
miehen pitäisi – niinku – ilmaista tunteitaan avoimemmin. Onneksi ei ole uskottu niinku. – –
On suorastaan kiehtovaa, että osalle arvostelijoista se edustaakin nyt heikkoa miehuutta:

7 Tai ilman leimautumista “taantumukselliseksi häiriköksi”, jota ilmausta feministisen Tulva-lehden päätoimittaja Anne
Moilanen käytti miesasiamiehistä A-studiossa ja 7.5.2008 ja Tulva-lehdessä.
9
Page 1  |  Page 2  |  Page 3  |  Page 4  |  Page 5  |  Page 6  |  Page 7  |  Page 8  |  Page 9  |  Page 10  |  Page 11  |  Page 12  |  Page 13  |  Page 14  |  Page 15  |  Page 16  |  Page 17  |  Page 18  |  Page 19  |  Page 20  |  Page 21  |  Page 22  |  Page 23  |  Page 24  |  Page 25  |  Page 26  |  Page 27  |  Page 28  |  Page 29  |  Page 30  |  Page 31  |  Page 32  |  Page 33  |  Page 34  |  Page 35