Usein henkilöt, joiden asiantuntijuus sivuaa tätä teemaa [miehiä ja tasa-arvoa], ovat
pääasiallisesti jonkin muun asian, kuten terveyden tai hyvinvointipalveluiden asiantuntijoita.
Asiantuntijuuden hajanaisuus näkyy siinä, että asiantuntijat ovat hajaantuneet eri sektoreille,
ja yhteistä foorumia, kuten tieteellistä seuraa tai muuta järjestöä tai yhteistä julkaisua ei ole.

Otankin mielelläni vastaan kommentteja listan puutteista ja virheistä. Kommentit voi lähettää tämän
asiakirjan ensimmäisellä sivulla mainittuun sähköpostiosoitteeseen.


2. Lista

Lista on jaettu kahteen osaan: henkilökohtaiseen ja yhteiskunnalliseen elämänalueeseen.
Henkilökohtaisessa osassa ovat miesten terveyteen, elämänlaatuun, rooliodotuksiin, pariutumiseen,
elämänstrategioihin, perheeseen, isyyteen, huoltajuuteen ja avioeroon liittyvät elämänalueet.
Yhteiskunnalliseen osaan kuuluvat lainsäädäntö, sosiaalityö, koulutus, työelämä, tasa-arvotutkimus,
miehille ongelmalliset käsitykset yhteiskunnassa ja mediassa, instituutiot ja organisaatiot. Osan
ongelmista olisi voinut asettaa kumpaan tahansa elämänalueeseen. Lista sisältää jonkin verran
päällekkäisyyttä.


2.1 Henkilökohtainen elämänalue

Elinikä, itsemurhat ja miehet väkivallan uhreina

(a) Elinikä. Miesten elinajanodote Suomessa vuonna 2007 oli 7,2 vuotta naisten elinajanodotetta lyhyempi
(Tilastokeskus 2007). Farrell (1994, 30) pitää alhaista elinikää (ja miesten suurta itsemurhien määrää)
yleisenä indikaattorina miesten huonosta asemasta yhteiskunnassa.

(b) Itsemurhat. Miehet tekevät Suomessa noin 80 % itsemurhista. Vuonna 2002 Suomessa tehtiin 1 095
itsemurhaa, joista 824 oli miesten itsemurhia. (Terveyskirjasto 2005.)

(c) Suurin osa väkivallan uhreista näyttäisi olevan miehiä. Väkivallan määritelmästä ja tietolähteestä
riippuen voidaan pitää luotettavana arviota, että suuri osa tai jopa enemmistö kaiken väkivallan uhreista on
miehiä (STM 2006, 82.) Siitä huolimatta naiset väkivallan uhreina näyttävät tulevan paremmin
huomioiduiksi tasa-arvopolitiikassa (esim. STM 2006; TANE 2007). Myös väkivallan vähentämiseksi
aktiivisesti toimivat järjestöt, kuten Amnesty, kampanjoivat usein nimenomaan naisiin kohdistuvaa
väkivaltaa vastaan. Kun naisten asemaa uhreina ja miesten asemaa väkivallan tekijöinä korostetaan, voi olla,
että miehet väkivallan suurimpana uhriryhmänä jäävät vaille riittävää huomiota.

(d) Miesten vähättely lähisuhdeväkivallan uhreina. Malmi (2008, 215) kertoo, että feministisessä
lähisuhdeväkivallan tarkastelun kontekstissa miesten väkivalta naisia kohtaan kuvataan usein “rikokseksi
6
Page 1  |  Page 2  |  Page 3  |  Page 4  |  Page 5  |  Page 6  |  Page 7  |  Page 8  |  Page 9  |  Page 10  |  Page 11  |  Page 12  |  Page 13  |  Page 14  |  Page 15  |  Page 16  |  Page 17  |  Page 18  |  Page 19  |  Page 20  |  Page 21  |  Page 22  |  Page 23  |  Page 24  |  Page 25  |  Page 26  |  Page 27  |  Page 28  |  Page 29  |  Page 30  |  Page 31  |  Page 32  |  Page 33  |  Page 34  |  Page 35