(c) Roistodiskurssi miehistä. Perheen kanssa työskenteleville ammattilaisille kuten sosiaalistyöntekijöille ja
psykologeille on tyypillistä korostaa äiti-lapsi suhteita ja mieltää isä potentiaaliseksi uhaksi tuolle
symbioottiselle suhteelle. On myös yleistä, että sosiaalityöntekijät ylläpitävät ”roistodiskurssia”, joka kuvaa
miehet vastuuttomina, itsekkäinä ja väkivaltaisina. (Malmi 2008, 199)


Koulutus

(a) Koulupudokkaat. Suurin osa koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jääneistä koulupudokkaista on 16–
20-vuotiaita poikia. (Taipale 2007, 145)

(b) Pojat menestyvät tyttöjä huonommin koulussa. Professori Patrik Scheinin (2004) kirjoittaa poikien
huonommasta koulumenestyksestä Opetushallituksen selvityksessä koulutuksen tasa-arvosta seuraavasti:

Yleinen käsitys on, että tytöt olisivat poikia heikompia matematiikassa, kemiassa ja fysiikassa.
Tarkasteltaessa tyttöjen ja poikien kaikkien arvosanojen keskiarvoja perusopetuksen
päättyessä – – on silmiinpistävää, että tyttöjen koulumenestys on parempi jokaisessa aineessa.
Varmuuden vuoksi kertaan alussa esittämäni sitaatin. Tasa-arvolain 5 §:n mukaan “– – –
viranomaisten ja oppilaitosten sekä muiden koulutusta ja opetusta järjestävien yhteisöjen on
huolehdittava siitä, että naisilla ja miehillä on samat mahdollisuudet koulutukseen ja
ammatilliseen kehitykseen”. Olisiko liian rohkeaa puhua tässäkin yhteydessä heitteillejätöstä
tai virkatehtävien laiminlyömisestä?

Professori Martti A. Siimeksen (2004) mukaan pitäisi pohtia, miten sukupuoli pitäisi huomioida
koulutuksessa erityisesti murrosiän keskivaiheilla, jotta poikien menestys parantuisi. Vai onko perusteltua
jatkaa nykyistä “tasa-arvoon” perustuvaa suhtautumista, jonka mukaisesti ei tietoisen päätöksen seurauksena
(vrt. peruskouluasetus) oteta huomioon tyttöjen ja poikien tarpeita? Kehityksellisestä näkökulmasta lähtien
pojat ovat tyttöjä huonommassa asemassa, jos sukupuolta ei oteta huomioon. Seurauksena voi olla, että
verrattuna tyttöihin puolet pojista jättää käymättä lukion.

Tilastokeskuksen vuoden 2006 tietojen mukaan miehet läpäisivät koulutuksen kaikissa oppilaitoksissa naisia
harvemmin. Lukiossa ja ammatillisessa peruskoulutuksessa naisten ja miesten välinen ero oli vain joitakin
prosenttiyksikköjä, mutta korkeakoulututkinnoissa huomattavasti suurempi. Naiset myös suorittavat
opintonsa nopeammin. (HS 2008b.)

(c) Miehen mallin puute kouluissa ja päiväkodeissa. Sinkkosen (2007) mukaan pojille ei anneta
sukupuolelleen tyypillistä mahdollisuutta kasvaa, kun sukupuolelle tyypillinen biologinen puoli unohdetaan.
Useissa maissa on kiintiöiden avulla pyritty turvaamaan miesten osuus päiväkodeissa ja koulutuksessa.
Norjalla on erityinen päiväkotien tasa-arvoa koskeva ohjelma, jossa tavoitteena on saada enemmän miehiä
päiväkotiammatteihin (20 % vuoteen 2007 mennessä). Vastaavia mieskiintiöitä on myös Tanskalla ja Iso-
Britannialla. (Ketola 2006.)

(d) Naisten parempi koulutustaso. Varsinkin 20–39-vuotiaat naiset ovat saaneet selvästi enemmän koulutusta
kuin miehet. Nuorista 20–24-vuotiaista naisista oli ylioppilastutkinto 60 prosentilla ja miehistä 42
prosentilla. (Tilastokeskus 2002.)

Korkeakouluissa on huomattava naisenemmistö. Miehiä oli 25–34-vuotiaassa väestössä 2,3 prosenttia
enemmän kuin naisia vuonna 2004. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneissa oli kuitenkin naisenemmistö. 25–
34-vuotiaista naisista 46,6 prosenttia oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon, mutta miehistä vain 29,4
prosenttia. (Tilastokeskus 2006). Miesten alhaisempi koulutustaso on kausaalisesti yhteydessä miesten
korkeampaan työttömyyteen, alkoholismiin, kodittomuuteen jne. (Malmi 2008, 263).

26
Page 1  |  Page 2  |  Page 3  |  Page 4  |  Page 5  |  Page 6  |  Page 7  |  Page 8  |  Page 9  |  Page 10  |  Page 11  |  Page 12  |  Page 13  |  Page 14  |  Page 15  |  Page 16  |  Page 17  |  Page 18  |  Page 19  |  Page 20  |  Page 21  |  Page 22  |  Page 23  |  Page 24  |  Page 25  |  Page 26  |  Page 27  |  Page 28  |  Page 29  |  Page 30  |  Page 31  |  Page 32  |  Page 33  |  Page 34  |  Page 35