usein kosto, johon Suomessa ei suinkaan välttämättä vedetään niinkään lapsia kuin
sosiaaliviranomaisia mukaan.


2.2 Yhteiskunnallinen elämänalue

Lainsäädäntö

(a) Asevelvollisuus. Asevelvollisuus on miehille sukupuolen perusteella määräytyvä 6–12 kuukauden
mittainen pakollinen palvelus, jonka vaihtoehtona on 13 kuukauden mittainen siviilipalvelus. Palveluksesta
kieltäytyneille tuomitaan vähintään 6 kuukauden mittainen vankeustuomio. Kotron (2007a) mukaan on
vaikea löytää yhtä laajamittaista tasa-arvorikkomusta kuin miesten asevelvollisuus, joka on myös maailman
laajin ja järjestelmällisin ihmisoikeusrikkomus.

(b) Rintamahenkilökorvaus. Aseettomassa palveluksessa sodan aikana palvelleille miehille ei ole maksettu
rintamahenkilökorvausta, vaikka lotille tällaista korvausta on jo pitkään maksettu (Malmi 2008, 249).

(c) Tasa-arvolaki. Tasa-arvolaki (1986) asettaa naisten aseman parantamisen tärkeämmäksi tavoitteeksi kuin
miesten aseman parantamisen:

Tämän lain tarkoituksena on estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten
välistä tasa-arvoa sekä tässä tarkoituksessa parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä.

Malmin mukaan naisten intressit asetetaan silloin tasa-arvoa tärkeämmäksi tavoitteeksi (2008, 268–269).
Tasa-arvolain naisia suosiva sanamuoto saattaa edistää sellaisia tulkintoja, jossa miesten ongelmat jäävät
liian vähälle huomiolle.

(d) Miesten ankarammat tuomiot oikeusistuimissa. Miehiä syrjitään oikeusistuimissa lähes kaikissa maissa.
Syynä syrjintään näyttäisivät olevan vanhoilliset näkemykset, joiden mukaan naiset kestävät huonommin
rangaistuksia ja että naisten tekemät rikokset eivät johdu naisista itsestään, vaan heidän huonommasta
asemastaan yhteiskunnassa. Naisten suosimista oikeusistuimissa näyttää tapahtuvan myös Suomessa. Miehet
saavat samoista rikoksista pitempiä tuomioita ja tuomiot ovat miehillä useammin ehdottomia. Miehet saavat
Suomessa tyypillisesti 7–13 prosenttia pitempiä tuomioita yleisimmistä rikoksista, kuten pahoinpitelyistä ja
varkauksista. Yleisimmissä rikosnimikkeissä tuomiot annetaan miehille jopa neljä kertaa todennäköisemmin
ehdottomina kuin naisille. (Malmi 2007a.)

(e) Miehille ongelmallinen seksuaalisen häirinnän lainsäädäntö. Miesasiamiesten mukaan seksuaalisen
häirinnän säännökset on suunnattu miehille tyypillisen seksuaalisen käytöksen rajoittamiseksi työpaikoilla,
samalla kun naisille tyypillinen seksuaalinen käytös jätetään huomiotta. Joidenkin mielestä seksuaalisen
häirinnän lainsäädäntö pakottaa miehet pysymään varpaillaan rikossyytteen pelossa. (Wikipedia, Men’s
rights 2007.) Farrellin (1994, 289–290) mukaan naiset voivat tehdä epäsuoria aloitteita työpaikalla ilman
riskiä ja kuinka miehet tiedostamattaan vastaavat naisten epäsuoriin aloitteisiin. Miehille lankeava vastuu
seksuaalisten aloitteiden tekemisestä altistaa miehet myös seksuaalisen häirinnän syytöksille naisia
useammin. Naisten epäsuorat aloitteet tai miesten seksuaalisen halun herättäminen provokatiivisen
pukeutumisen avulla on sen sijaan sallittua. Lopputuloksena seksuaalisen häirinnän syytökset kohdistuvat
pääasiassa miehiin.

Farrellin (1994, 289) mukaan naisten epäsuorien aloitteiden voima piilee siinä, että naisen ego tai ura ei asetu
vaakalaudalle. Jos mies koskettamisen jälkeen pyytää naista ulos, mies voidaan haastaa oikeuteen
seksuaalisesta ahdistelusta. Naiset saattavat kysyä, mikä ongelma on minihameessa ja parfyymissä
työpaikalla. Se ei olekaan Farrellin mukaan ongelma, jos miesten vastaukset niiden käyttämiseen eivät ole
ongelma. Naisen epäsuorat signaalit ovat merkki naisten mahdollisuudesta välttää vastuuta, joka liittyy
aloitteiden tekemiseen.
15
Page 1  |  Page 2  |  Page 3  |  Page 4  |  Page 5  |  Page 6  |  Page 7  |  Page 8  |  Page 9  |  Page 10  |  Page 11  |  Page 12  |  Page 13  |  Page 14  |  Page 15  |  Page 16  |  Page 17  |  Page 18  |  Page 19  |  Page 20  |  Page 21  |  Page 22  |  Page 23  |  Page 24  |  Page 25  |  Page 26  |  Page 27  |  Page 28  |  Page 29  |  Page 30  |  Page 31  |  Page 32  |  Page 33  |  Page 34  |  Page 35