Kodin sääntöjen lisäksi nainen laatisi myös parisuhteen säännöt. Naisella on tapana
ilmoittautua parisuhteessa asiantuntijaksi. Nainenhan "tietää", että koska miehellä ei ole
tunneälyä, mies ei ymmärrä, miten parisuhteessa kuuluu olla.

Vallan puolittaminen kotitöiden määrästä ja kodinhoidon tavasta päätettäessä on eräs mahdollinen tasa-
arvoistamisen kohde, jos ajatellaan, että valta ja vastuu kotitöiden tekemisestä kulkevat käsi kädessä.

(c) Miesten töiden jakaminen perheessä. Kotityötasa-arvo on ollut eräs keskeisistä tasa-arvotavoitteista.
Miesasiamiehet ovat kuitenkin esittäneet, että tasa-arvo ei ole edennyt miesten töiden jakamiseen asti. On
vain yhteisiä töitä ja miesten töitä. Malmin (2008, 177) mukaan virallinen tasa-arvopolitiikka painostaa
miehiä tekemään enemmän kotitöitä (esim. STM 2006, 52), mutta ei painosta naisia tekemään enemmän
ansiotöitä taikka vähentämään omia elintasovaatimuksiaan, jotta miehet voisivat vähentää omia ylitöitään ja
viettää enemmän aikaa perheen kanssa.


Avioero ja huoltajuus

Miesliikkeen äänekkäimmin esille nostamat ongelmat länsimaissa liittyvät isän asemaan avioerojen
yhteydessä. Ulkomailla isän oikeuksia puolustavat järjestöt (father’s rights movement)8 ovat nostaneet esille
seuraavan kaltaisia ongelmia:
– Jos äiti ei anna isän tavata lasta, oikeusistuimet eivät pakota isän tapaamisoikeutta
toteutumaan
– Äiti saa vanhemmuuden automaattisesti, isä vain siinä tapauksessa, että pari on naimisissa
– Isät joutuvat maksamaan elatusapua vaikka he eivät pääse edes tapaamaan lasta.
– Elatusmaksun suuruus. Esim. äidin tuloja ei huomioida elatusmaksujen määräämisen
yhteydessä.
– Avioerokäytäntö, jossa syyllistä avioeroon ei mainita (no fault divorce), antaa äidille
laillisen oikeuden syrjäyttää mies lasten elämästä.

Suomessa traditionaaliset vanhemman roolit eivät ole olleet niin vahvoja kuin useissa muissa maissa.
Yhteishuoltajuuden käytännöt ovatkin Suomessa yleisiä ja isän asema avioerossa on siten ollut parempi.
Suomessa isän asemaan avioeroissa ja huoltajuudessa on liitetty seuraavia ongelmia:

(a) Huoltajuuspäätösten epäoikeudenmukaisuus. Huoltajuuspäätökset ovat olleet eräs miesliikkeen
keskeisistä valituksen aiheista (STM 2008). Suurin osa lapsista elää edelleen äitinsä kanssa. Malmi kertoo,
että vaikka lopputulos johtuu osittain miesten omasta tahdosta, miesten alhainen huoltajuusprosentti kielii
sosiaalityöntekijöiden ja oikeusistuimien syrjinnästä sekä rakenteellisesta syrjinnästä, jotka painostavat
miehiä luopumaan huoltajuudesta ja valtasuhteista, jotka toimivat miehiä vastaan sosiaalipalveluissa. Suurin
osa sosiaalityöntekijöistä on naisia, mikä saattaa asettaa miehen epäedulliseen asemaan ja tuottaa miehissä
syrjityksi tulemisen kokemuksia. Erotilanteisiin saattaa kuulua myös miehen nöyryyttäminen perheen
menettämisen uhalla. Malmin mukaan miesten syrjintä huoltajuusoikeudenkäynneissä on esimerkki
feministisesti motivoituneesta syrjinnästä feministiseen sosiaalityön teoriaan vedoten. Silloin lapsen intressit
oletetaan samoiksi kuin naisten intressit. (Malmi 2008, 171)

Ralf Sundin (2007) mukaan äiti on liian usein itseoikeutettu lähihuoltaja ja isällä on todistustaakka
kelvollisuudestaan huoltajaksi. Elatusvelvollisuus perheessä asettaa isän jo lähtökohtaisesti huonoon
asemaan avioeroa ajatelleen. Malmin (2008, 263) mukaan avioeron sattuessa mies saattaa tuntea itsensä

8 Esim. Father’s right foundation http://www.fathers-rights.com
13
Page 1  |  Page 2  |  Page 3  |  Page 4  |  Page 5  |  Page 6  |  Page 7  |  Page 8  |  Page 9  |  Page 10  |  Page 11  |  Page 12  |  Page 13  |  Page 14  |  Page 15  |  Page 16  |  Page 17  |  Page 18  |  Page 19  |  Page 20  |  Page 21  |  Page 22  |  Page 23  |  Page 24  |  Page 25  |  Page 26  |  Page 27  |  Page 28  |  Page 29  |  Page 30  |  Page 31  |  Page 32  |  Page 33  |  Page 34  |  Page 35