(c) Yhdenvertainen mahdollisuus päättää vanhemmaksi tulemisesta. Choice for men -liike (2008) esittää, että
miehillä tulisi olla laillinen oikeus aborttia koskevissa päätöksissä, koska molemmilla vanhemmilla on
yhtäläinen taloudellinen, moraalinen ja laillinen vastuu syntyneestä lapsesta. Liike pyrkii estämään miesten
huijaamiseen tai vastentahtoisen ansaan jäämisen vanhemmuuteen. Miehillä tulisi silloin olla samat seksin
jälkeiset optiot kuin mitä naisilla on käytettävissään ja oikeus harrastaa seksiä ilman velvoitetta isyydestä.
Naisilla on seksin jälkeen mahdollisuus jälkiehkäisyyn, aborttiin tai mahdollisuus antaa lapsi adoptoitavaksi.
Naisten täydellinen oikeus päättää miehen isyydestä saattaa altistaa miehet tilanteelle, jossa heidät voidaan
huijata isäksi.

(d) Hedelmöityshoidot isyyden syrjäyttäjänä. Hedelmöityshoidot naisille saattavat syrjäyttää miehiä
vanhemmuudesta. Hedelmöityshoidot yksittäisenä asiana ei ole kovin merkittävä, mutta se sisältää sellaisen
periaatteellisen päätöksen, jonka mukaan miehillä ei ole samanlaista oikeutta vanhemmuuteen kuin äidillä.
Irma Pahlman (2000, 26–27) kysyykin kirjasessa Miesnäkökulmia tasa-arvoon Seuraavasti: ”Jos yksinäiselle
naiselle annetaan oikeus äitiyteen, niin pitäisikö yksinäiselle miehelle antaa mahdollisuus isyyteen?”


Isän asema perheessä

(a) Isän roolin ja työelämän roolin yhteensovittaminen. Tasa-arvopolitiikassa on voimakkaasti korostettu
tarvetta isän aseman vahvistamiseen perheessä, jotta myös isät kykenisivät sovittamaan yhteen työ- ja perhe-
elämän. (STM 2006). Mukana on niin isien parempi huomioiminen neuvolatoiminnassa, isyysvapaat ja
varusmiesten isyyden ja vanhemmuuden tukeminen. Selkeimmin esillä on ollut teema
perhevapaalainsäädännön kehittämisestä, joka vahvistaisi miesten mahdollisuuksia perhevapaiden käyttöön.
(STM 2006, 79–80.)

(b) Äidin valta-asema perheessä. Ralf Sundin (2007) mukaan isän roolina on usein toimiminen äidin pikku
apulaisena. Voidaankin kysyä, ulottuuko tasa-arvo perheen käytännöistä päättämiseen: päättäkö perheen
käytännöistä useimmiten äiti? Merja Turpeisen ja Minna Toivasen (2008) mukaan nainen toimii usein
kotitöiden, lastenhoidon ja työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyvien tehtävien jakajana ja työnjohtajana:

Koti osoitettiin lisäksi naisen "valtakunnaksi", jossa nainen kantaa päävastuun
perhevelvollisuuksien hoidosta toimimalla kotitöiden, lastenhoidon
ja työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyvien tehtävien jakajana ja ”työnjohtajana”.
”Työnjohtotehtävissä” toimiva nainen vaatii puolisoltaan osallistumista
ja työpanosta (perinteisen kurimallin heteronormatiivisuudesta esim.
Jokinen 2005). Naiset voivat ”joutua patistelemaan miehiä” kotitöiden tekoon
ja ”valvomaan miten hommat sujuu”. Naisten esitettiin tekevän usein työn ja
perheen yhteensovittamista koskevat päätökset, muun muassa päättävän lastenhoitoon
liittyvistä asioista ja puolisoiden loma-aikojen järjestelyistä. Naisten
saattavat myös rajoittaa miesten osallistumista kotitöihin ja lastenhoitoon:
naiset eivät ”aina anna miesten hoitaa pieniä lapsia” tai ”sulkevat miehet pois
lastenhoidosta”. Seuraavissa esimerkeissä haastattelijoiden kysymykset implikoivat
tilannetta, jossa nainen saattaisi rajoittaa miehen osallistumista lasten
hoitoon. Isän mahdollisuus jäädä perhevapaalle esitetään tässä äidin päätösvallan
alaiseksi valinnaksi

Myös Hannele Törrösen (2000) mukaan naiset käyttävät kodissa valtaa:

Usein naisen vallankäyttö on verhoiltu kodin sääntöihin. Vaikka kodin pitäisi olla perheen
yhteinen paikka, nainen katsoo oikeudekseen määrittää yhteiset standardit.

12
Page 1  |  Page 2  |  Page 3  |  Page 4  |  Page 5  |  Page 6  |  Page 7  |  Page 8  |  Page 9  |  Page 10  |  Page 11  |  Page 12  |  Page 13  |  Page 14  |  Page 15  |  Page 16  |  Page 17  |  Page 18  |  Page 19  |  Page 20  |  Page 21  |  Page 22  |  Page 23  |  Page 24  |  Page 25  |  Page 26  |  Page 27  |  Page 28  |  Page 29  |  Page 30  |  Page 31  |  Page 32  |  Page 33  |  Page 34  |  Page 35